Haapaniemen historiaa

Haapaniemi

Jalmari Vihtori Haapaniemi seisoi punahirsisen väen tuvan vierustalla, katseli tiluksiaan, laajaa pihamaata ja savuavia talon perustuksia. Taustalla lipui auringonsäteitä heijasteleva Kulovesi ja veteen viettävillä pelloilla laidunsi palkittua suomenkarjaa. Ainoastaan savuverho kertoi hetkeä aikaisemmin vallinneesta kaaoksesta, tulipalosta, joka oli lähtenyt irti työmiehen tupakasta, sytyttänyt Haapaniemen tilan päärakennuksen vanhan pärekaton ja lopulta tuhonnut koko talon. Isännän vuosien varrella huutokaupoista keräämät arvohuonekalut, lähes kaikki, olivat savuna taivaalla. Kiitos ripeäotteisen nuoren miehen 1800-luvulta peräisin oleva Könnin kello sentään oli pelastettu. Sekin seisoi nyt siinä, autiolla pihalla, ja odotti tulevaa. Elettiin vuotta 1932. Vihtori Haapaniemi oli päättänyt vaihtaa isänsä lähes kuusikymmentä vuotta sitten ostaman rakennuksen kattomateriaalin päreistä tiiliin. Remontista tuli aiottua isompi, sillä koko 300-neliöinen talo jouduttiin rakentamaan uudelleen, perustuksia lukuun ottamatta. Nykyisin tapahtuneesta muistuttaa enää vain liekeistä pelastunut Könnin kello, joka raksuttaa aikaa Karkussa, Haapaniemen tilan tupahuoneen perällä. Se on näyttävä muistomerkki Jari ja Sari Haapaniemen isännöimässä talossa ja kerää katseita sadoilta ja taas sadoilta juhlijoilta vuosittain. Entistä ehommassa rakennuksessa juhlitaan nyt Haapaniemen Pidot Ky:n järjestäminä häitä ja pikkujouluja, vietetään vuosipäiviä ja muistotilaisuuksia, kaikki talon nykyisen emännän Sari Haapaniemen huolenpidon alla. 

Perinteikäs niemi 

Haapaniemen päärakennuksesta kohosi tulipalon jälkeen kartanotyylinen kaksikerroksinen maalaistalo, hirsirunkoinen ja valkealla laudoituksella vuorattu. Se seisoo Kuloveteen ujuttautuvan niemen kärjessä paikalla, jonka maarekisteriotteet tietävät olleen asuttu jo 1500-luvulla. Paikka laakeiden, viettävien peltoaukeiden ja ympäröivän veden keskellä oli ihanteellinen karjanpitoon ja viljelyyn. Sen tiesivät jo sukupolvet ennen nykyisiä. Sen tiesi muun muassa Sipi Antinpoika, tilan ensimmäinen historiankirjoihin nimensä jättänyt isäntä vuodelta 1589, kuten myös hänen seuraajansa Antti Kaarlenpoika, jonka aikana tilasta tuli Karkun ensimmäinen ratsutila. Ratsutilan arvon Haapaniemi sai, kun isäntä päätti verojen välttämiseksi lähettää miehen ja hevosen sotaan. Rälssi-säterikartanoksi Haapaniemen tilaa alettiin kutsua 1600 – 1700-luvuilla ruotsalaissyntyisten sotilaiden ja aatelisherrojen omistettua maat rakennuksineen. 

Tanssia väen tuvassa     

Nykyinen Haapaniemen suku asettui tilan maille vuonna 1873, jolloin Jari Haapaniemen isoisoisä Tuomas Malakias Kaarlenpoika Lielahdesta, Ellivuoren kupeesta, osti tilan. Hän jälkeläisineen isännöi ja kehitti tilaa niin, että enimmillään 1940-luvulla se työllisti jopa kymmenkunta palkollista, renkiä ja karjakkoa. Palkolliset asuivat 1920-luvulla rakennetussa väen tuvassa. Rakennuksen seinä- ja kattohirret todistivat tuolloin, miten palkolliset tanssivat, soittivat ja viettivät vapaa-aikaa pirtin tuvassa. Edelleen samat hirret ympäröivät tanssijoita ja juhlijoita. Palkolliset vain ovat vaihtuneet juhlavieraisiin, pirtin peräkamari perinteiseen tyyliin sisustetuksi baaritilaksi ja tupa satakuntalaisen pitopöydän valmistustilaksi.

Matkailijoita maailmalta 

Haapaniemen pitoperinne on pitkä. Jari Haapaniemen äiti Eila aloitti maatilamatkailupalvelujen tarjoamisen jo 1970-luvulla. Tuttavat kyselivät isoja tiloja juhliensa järjestämiseen, Eila valmisti heille tarjottavat ja kävipä myöhemmin vanhassa ja aidossa maalaisympäristössä myös majoittujia ja matkailijoita läheisestä Hotelli Ellivuoresta. Vuodesta 1990 maatilan pitopalveluista on vastannut Sari Haapaniemi. Könnin kello tikittää nyt Haapaniemessä nykyaikaa. Ympäröivillä 250 pelto- ja metsähehtaarilla Jari Haapaniemen koneet tekevät päivittäistä työtään. Kuloveden rannalla aikanaan laiduntaneesta karjasta muistuttaa Emil Danielssonin fresko päärakennuksen eteishallissa. Sen Danielsson maalasi paikan päällä Jalmari Vihtori Haapaniemen 60-vuotisjuhliksi ja talon tupaantuliaisiksi heinäkuussa vuonna 1937. Maalaus toivottaa tervetulleeksi Haapaniemeen - tänäkin päivänä.